Erityistä varovaisuutta tarvitaan silloin, kun kunnioitusta suoraan
sanoen väärinkäytetään. Kunnia ei missään muodossa voi liittyä
hyökkäävään väkivaltaan, vaikka sillä kuinka paljon oltaisiin
pelastamassa perheen/puolison/naapurin kissan kunniaa. Tokihan jokainen
vastustaa kunniaväkivaltaa, mutta teemme sitä turhan tapauskohtaisesti.
Tuomitsemme seurauksen, emme syytä. Suomenkin historiaan on
kunniaväkivalta kuulunut, legendoja
unohtamatta. Nykyään osaamme tuomita Lallin käytöksen taustoineen,
joten miksi emme niin toimisi muissakin tapauksissa? Kulttuuri, joka
ohjeistaa väkivaltaan, on kunniaton. Tieteellistä termiä käyttäen,
sellainen kulttuuri on kasa sitä itseään. Se pitää uskaltaa sanoa.
Väkivallassa niin syy kuin seurauskin pitää etsiä, tutkia huolella ja
sen pohjalta olla valmis tuomitsemaan vääryys absoluuttisesti.
[Kyuu Eturautti 4.7.2017 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Kaksisuuntainen kunnioitushäiriö]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti