keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

S Nykyjuutalaisuus on farisealaisen juutalaisuuden jatkumoa

No ei se kyllä ihan noinkaan ole. On pakko jälleen olla eri mieltä.

Nykyjudaismi on ensisijaisesti farisealaisuuden suora jatkumo. Jeesuksella ei ollut opillisia erimielisyyksiä farisealaisten kanssa - hänen suurin kritiikkinsä kohdistui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten opettivat ja että heillä uskonelämä typistyi hengettömäksi ortopraksiaksi (noudatetaan lain kirjainta mutta ei sen henkeä). Jeesuksen eksegeesi oli hyvin lähellä beit Hilleliä.

Jeesuksen suurin opillinen vihollinen olivat saddukealaiset. He sattuneesta syystä olivat myös fariseusten katkerin vihollinen. Saddukealaisten tarina loppui sitten vuoden 70 zeloottikapinaan.

Kristinusko sellaisena miksi se muodostui on Shaul ha-Tarsin eli P. Paavalin käsialaa. Hän oli fariseus - Gamaliel Suuren oppilas - ja se näkyy hänestä. Hän oli ensimmäinen, joka lakkautti "suullisen Tooran" eli talmudilaisen perinteen ja lakkautti myös halakhan eli Mooseksen lain yleissitovuuden. Mikä on sinänsä vahinko - Jeesus itsehän painotti halakhaa ja sen noudattamista. Siinä taisi mennä lapsi pesuveden mukana. Kaksi kristinuskon peruslakia - kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky - ovat aivan liian laveat suurimmalle osalle ihmisiä noudattaa.

Nykyjudaismin perustaja oli Johanan ben Zakkai, joka todennäköisesti on tuntenut Paavalin - he olivat molemmat Gamaliel Suuren oppilaita. Ikävä kyllä nykyjudaismi on hylännyt täysin Jeesuksen suurimman innovaation eli halakhan tulkitsemisen roomalaisen oikeuden periaatteiden kautta (= luetaan sitä lakia miettien mikä lainsäätäjällä oli mielessään lakia antaessaan ja mikä on lain henki) ja Talmud on täynnänsä hedelmätöntä pilkunveivausta, sanamuotoihin takertumista ja lain käyttämistä tuottamaan vahinkoa (tämä on ehdottomasti kielletty roomalaisessa oikeudessa ja tunnetaan nykyjuridiikassa nimellä "shikaanin kielto"). Talmudista noin 90% on täyttä roskaa, mutta 10% on helmiä.

Mutta arvopohja on lopultakin molemmissa sama. Verrattaessa sekä judaismia että kristinuskoa toisaalta polyteistiseen roomalais-hellenistiseen pakanuuteen ja toisaalta germaanis-skandinaaviseen pakanuuteen, eroa on kuin yöllä ja päivällä eikä vähimmin arvoissa ja etiikassa. Samoin verrattaessa kristinuskoa ja judaismia ateistiseen sekularismiin ja sen kolmeen muotoon (humanismi, nihilismi ja satanismi) eroa on jälleen. Siksi on täysin oikeutettua puhua "juutalais-kristillisyydestä" kun halutaan tehdä kontrasti toisaalta eurooppalaiseen polyteismiin ja toisaalta eurooppalaiseen ateismiin.

Kristinusko on Judaism Light. Se sopii ihmisille, jotka eivät tykkää hedelmättömästä pilkunviilauksesta, kuolleista lakipykälistä, kahlitsevista traditioista ja muodon asettamisesta sisällön edelle. Mutta ikävä kyllä kristinuskossa on heivattu laidan yli paljon sellaista, mikä judaismissa on kaunista ja hyvää.

Ja ennenkaikkea kristityt kaipaisivat oman Talmudinsa. Että todella tiedettäisiin, miten lakeja ja eettisiä periaatteita tulisi noudattaa eikä liikaa jäisi arvailun ja omien tulkintojen varaan.

[nimimerkki "Ruukinmatruuna" 13.6.2017 Miehinen tekijä -blogissa julkaistun merkinnän Juutalais-kristillisyyttä ei ole olemassa lukijakommenteissa]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti